Säpsähdin. Istuntosalin ovi aukesi. Sen takaa ilmestyi kolme miestä. Paikalla oli jo kaksi poliisia, ja tunnelma kireni vain entisestään. Nostin katseeni lukemastani lehdestä, ja huomasin mustaan pukuun pukeutuneen, hieman kaljuhkon miehen istuvan viereeni. Asianajaja ilmeisesti, tulin ajatelleeksi.
Katselin ympärilleni. Huomasin tupakkakopin ja siinä epäilyttävän näköisen tyypin. Hän veteli piipusta savuja sisäänsä. Samassa huomasin myös poliisien hävinneen jonnekin. Katselin hetken hänen touhujansa mutta en tohtinut katsoa häntä kuitenkaan silmiin. Huone täyttyi oudolla, hieman makeahkolla hajulla. Mietin, mitä se olisi voinut olla, mutta jätin asian sitten siihen...
Äkkiä sama, outo mies istui viereiselle sohvalle. En voinut olla tuntematta vastenmielisyyttä laitapuolenkulkijaa kohtaan. Ei hän kuitenkaan kauaa istuallaan pysynyt. Hänen mielenkiintonsa siirtyikin seinällä olevaan tauluun. Teos oli tehty harmaista ja valkoisista lankahapsuista, jotka oli sommiteltu symmetrisesti, ehkä hieman geometrisestikin. Aivan kuin transsissa, hän silitteli taidepläsäystä. Katsoin häntä silmät pyöreinä ja ajattelin, että jos joku on minua joskus hulluna pitänyt, hän ei ilmiselvästikään ole törmännyt tähän mieheen.
Seuraava uhri olikin huoneen nurkassa oleva viherkasvi. Sen lehtiä hän silitteli taianomaisesti piittaamatta ympärilläolevista. En jaksanut enää kiinnittää huomiotani häneen. Niinpä nousin ylös ja etsin käsiini haastemiehen.
Marssin hänen työpisteensä luokse ja kysyin, milloin seuraava istunto alkaisi. Hän katsoi minua kysyvästi ja vastasi epäröiden seuraavan istunnon olevan vasta huomenna. Olinkohan erehtynyt päivästä vai kenties vuodesta? ihmettelin itsekseni ja kysyin vielä asiasta.
''Istunto on peruutettu, luulin teidän kuulleen siitä'', sanoi haastemies minulle.
''Jaahas'', totesin samalla kun keräsin kimpsuni ja kampsuni. Olin huojentunut mutta samalla hämmästynyt. Eikö asiaa oltu vieläkään saatu pois päiväjärjestyksestä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti